Fyysinen toimintakyky on koko yhteiskunnan yhteinen asia
Ylen hiljattain julkaistussa jutussa todettiin, että Puolustusvoimien osallistuminen suomalaisten nuorten liikunta-aktiivisuuden edistämiseen ei ole militarisointia. Olen tästä täysin samaa mieltä. Kyse ei ole Puolustusvoimien roolin laajentamisesta, vaan siitä, että fyysinen toimintakyky on koko yhteiskunnan yhteinen asia.
Suomalaisen yhteiskunnan turvallisuus rakentuu viime kädessä kansalaisten toimintakyvystä. Lasten ja nuorten liikkuminen, terveet elämäntavat ja fyysinen kunto eivät synny yksittäisen organisaation toimesta, vaan kotien, koulujen, harrastusten ja yhteiskunnan eri rakenteiden yhteisvaikutuksesta. Puolustusvoimat ja Sotilasurheiluliitto ovat osa tätä kokonaisuutta.
Sotilasurheiluliiton näkökulmasta varusmiespalvelus tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden vaikuttaa. Palveluksen aikana voidaan tarjota sellaisia liikuntakokemuksia, jotka innostavat liikkumaan myös palveluksen jälkeen. Parhaimmillaan varusmiespalveluksessa syntynyt liikuntainnostus kantaa vuosikymmeniä.
Vierailin hiljattain Reserviupseerikoulussa Haminassa puhumassa Reserviupseerikurssi 267 Huurre -kurssille varusmiesten vapaa-ajan liikkumisen merkityksestä osana toimintakykyä ja johtamista. Keskustelussa korostui ajatus, että liikkuminen ei ole vain fyysistä harjoittelua, vaan osa taistelijan kehon ja mielen kokonaisuutta sekä valmiuden ylläpitoa.
Erityisen tärkeässä roolissa ovat varusmiesjohtajat ja upseerikokelaat. Heidän esimerkillään on aidosti merkitystä. Kun johtaja liikkuu itse, se näkyy myös joukon toiminnassa. Yhteinen liikkuminen vahvistaa ryhmähenkeä, tukee palautumista ja auttaa joukkoa jaksamaan paremmin myös seuraavan koulutuspäivän haasteet.
Konkreettinen väylä tähän on varusmiesten liikuntakerhotoiminta, VLK. Kerhot tarjoavat matalan kynnyksen mahdollisuuden liikkua vapaa-ajalla, kokeilla uusia lajeja ja rakentaa pysyviä liikuntatottumuksia. Samalla toiminta antaa motivoituneille varusmiehille mahdollisuuden toimia ohjaajina ja vaikuttaa oman joukkonsa hyvinvointiin.
Reserviupseerikoulun tilaisuudessa esitin kurssilaisille kysymyksen. Ketkä olisivat kiinnostuneita järjestämään yhteistä vapaa-ajan liikuntaa palattuaan omiin joukko-osastoihinsa. Oli ilahduttavaa nähdä, että arviolta 30-40 prosenttia kurssilaisista nosti kätensä ylös. Se kertoo, että halua ja motivaatiota vaikuttaa oman joukon hyvinvointiin löytyy.
Kun puhumme toimintakyvystä, emme puhu vain fyysisestä kunnosta. Puhumme jaksamisesta, palautumisesta, oppimiskyvystä ja lopulta sodan ajan suorituskyvystä. Liikkuminen on yksi yksinkertaisimmista ja tehokkaimmista tavoista vahvistaa näitä kaikkia.
Siksi on tärkeää, että liikkumisen mahdollisuuksia tarjotaan varusmiespalveluksessa tavalla, joka innostaa jatkamaan liikkumista myös reservissä. Liikkumalla rakennamme valmiutta arkeen, koulutukseen ja lopulta myös poikkeusoloihin.
Toiminnanjohtaja Jouni Leppäsaajo